Tarinaa 10.5.2007 syntyneen reippaan ruunan elämästä, ja välillä vähän muustakin... 
Jos edellinen teksti päättyi, että "Syksy on sitten taas tullut...", niin eipä tuolla ulkona vieläkään talvelta näytä.
Jouluaatto oli sentään meillä "vaaleanharmaa", kun aattoyönä satoi hiukan sitä valkoista, ja se suli vesisateen myötä pois vasta Joulupäivänä, no mukavampi niinkin, kuin ihan musta Joulu.
Mutta mutta, maa kun on ja pysyy sulana, niin on Nissekin päässyt hyppelemään. Irtohypytys toimii hyvin, kun kentän pohja on ihan huippukunnossa kelissä kuin kelissä. Eka kuva on Lokakuun puolesta välistä.
Välillä tehtiin toki muutakin, käytiin maastoilemassa, ja harjoiteltiin koulukiemuroita. Kivaa kun on (pääsääntöisesti) kuuliainen ratsu. Yhdellä maastolenkillä tosin päädyttiin laukkapätkällä polulta kanervikkoon, ja ilmeisimminkin sieltä pikku haava toiseen etuvuohiseeen, ja siitä sitten kehittyi rivi. Vaikka ko.jalka hiukan turvotteli, niin heppa onneksi liikui kokoajan puhtaasti, ja opimpahan minäkin taas jotain uutta. Eli rivi hoitui parhaiten kun ei tee mitään, tai korkeintaan noudattaa kokeneen hevosmiehen ohjetta eli "Laita siihen naisten vanhaa naamarasvaa." No sitä ei meitä löytynyt (?), mutta vuonna 2007 vanhaksi mennyttä perusvoidetta löytyi, ja sekin tepsi. (EI Helosania ym.)
Kerkesin kovasti jo toivoa maan jäätymistä, jotta jatkuva tarhassa tapahtuva muta-hoito päättyisi maan jäätyessä, vaan ei, ja jalkakin siis parani. Sitä tarhailua siis. <3
Ja lisää hyppyjä. Kiitos toki kaikille apujoukoille, yksin en ois hommaan kyennyt.
Ristikon yli...
Ristikko-okserin yli...
Ja ihan oikeankin okserin yli meni...
Alkuverryttelyä seuraavalla kerralla liinassa.
Nisse tuntui tykkäävän hommasta, ja itsellekin se oli tosi mielenkiintoista, erilaista puuhaa. Ja huom. tuo kentän kunto, ja sattumalta myös keli... Siis kujaan.
ja eteenpäin...
Väliin kuva, kun Emilia ratsailla.
Ja sitten taas irtohyppyjä ( taidetaan olla jo ihan Lokakuun lopussa).
Yli meni...
Ja sit taas tarhaillaan.
Marraskuun alkupuolella tuli "Makke" taas Nipsua moikkaamaan. Tälläkertaa ei harrastettu "epä-pelottavuutta", vaan Makke kiipesi ratsaille, ja tältä meno näytti. Käyntiä...
Ravia...
ja laukkaa.
Ja lopuksi vielä muutaman puomin yli.
Tosi nätisti sujui heidän yhteistyö, kiva kun kävit Makke. Tosin hyi kuvaajaa, kun oon kuvannut vain oikeaa kierrosta, sillä vasen sujui kyllä ihan yhtä nätisti.
Seuraavissa kuvissa taisikin sit kuvaajana olla Janne, kun itse olen ratsailla... Tosin kameran valoteho on kaukana hyvästä... Puomeja,
ja pienen-pieniä esteitäkin olen uskaltautunut omineni menemään.
Marraskuun puolessa välissä lastattiin Nisse traileriin, ja ajettiin Ihatsun maneesille. Siellä kyytiin kiipesi Elina.
Ja hyvin kulki taas. Ihatsun Elina hyppäsi suunnitellusti muutaman esteen Nissen kanssa, jotka meni Hienosti. Kiitos Elina! Toivottavasti jatkoakin seuraa...
Loppuverryttelyn sai viimeistellä Emilia, ja hyvin meni sekin.
Kiitos taas kaikille asiaan osallistuneille, oli mukava reissu!!!
Emilia on jatkanut ratsastusharjoitteluaan ratsastuskoulun tunneilla, tuossa lähitallilla. Loppuhalauksen saa seuraavassa kuvassa "Eppu", mainio opetusratsu sekin.
Marraskuun alkupuolella pääsi Emilia osallistumaan puomi/ristikko-luokkaan Ripa-ratsulla. Äidin onneksi luotto-apuri-Jenna oli myös mukana kuvioissa, ja tuloksena hieno vaaleanpunainen KuMa- ruusuke (=KunniaMaininta).
Joulukuun alussa Nisse vietti suunnitellusti pari viikkoa lomaa, ja sen loputtua onkin virtaa ollut ihan kiitettävästi. Eka maastolenkki kesti ~45min, josta Nipsu malttoi kävellä viimeiset 5min. Kaiken muun ajan se vaan tepsutti, jotain ihan omia kuvioitaan, keventyen milloin edestä milloin takaa. Ilman vierellä mukana henkisenä tukena kävelevää Ystävää, enkä minkään muun ratsun selässä en olisi kyllä ko.lenkkiä tehnyt, mutta siitäkin selvittiin, ja siis kyydissä pysyin. Pari seuraavaa liikutus kertaa aloitinkin sit juoksuttamalla, ja ne Nisse hoiti lähinnä pukkilaukalla, mokoma pelle.
Joulun alla ihmettelin että onkos nyt tullut toiseen takaseen imppari, kun niin turvotti, mutta hyvin siis liikkui (sitä pukkilaukkaa + ihan puhdasta kiitoravia liinassa). No sovittin tallinpitäjien kanssa, että he seurailevat tilannetta, ja toimivat tarpeen mukaan, Ja niin me saatiin viettää se vaaleanharmaa Joulu ihan kaikessa rauhassa. Mahtavaa kun on tuollainen paikka hevosella. No sittenkun parin päivän päästä taas menin tallille, niin kysyin että mitä olivat Nisselle oikein tehneet kun jalka oli ihan parantunut. No kuinka ollakkaan, ei mitään muuta kuin seurattu, eli ei turhia lääkintöjä ym, sillä jalat oli täysin parantunut. (Oisko kuitenkin ollut joku virus, kun oli kuulemma hiukan toinenkin takanen ollut turvoksissa, mutta jo 27.pv kaikki hyvin.)
Tapanin päivän myrsky nostatti radalle vettä oikein reilumminkin. Ja saihan sinne kuulemma mennä, jos hevonen vaan menee. Ja menihän se. Vaan taas olin tilanteessa, jossa olisi hirvittänyt ja lujaa, jos olisin ollut jonkun muun otuksen kyydissä kun oman tutun Nisseni. Sillä sitä vettähän tosiaan oli, ja paljon. Omat kantapääni kastuivat selässä istuessa, samoin Nissen koko maha, kun koko rata urheasti läpi kerran käveltiin. Tosi harmi, ettei kamera ollut tuolla kerralla mukana. En tosin ole varma olisinko sitä uskaltanut käyttää siellä kahlatessamme, sillä muutaman kerran ajattelin, että jos Nisse nyt hurjaksi heittäytyy, niin mulle tulee ehkä oikeesti uintiretki, senverran sitä vettä meinaan oli... No kyydissä taas pysyin, ja kaikki hyvin.
Seuraavana päivänä mentiin Ystävän ja kameran kans tallille. Mutta missä vesi? Rata kierrettiin, ja vain pieni osa oli tulvasta jäljellä...
ja sitäkin vähää (kura-jää-vettä) piti Nissen maistella...
No Kiitos kuitenkin Mariannelle kuvien otosta!
Oon tässä hiukan pohtinut että Jos antais tän blogin päivittelyn kokonaan olla... No katsotaan nyt mitä uusi vuosi tuo tullessaan.
Jokatapauksessa TURVALLISTA UUTTA VUOTTA 2012 IHAN JOKAISELLE !!!
=)
Syksy on sitten taas tullut...
Ja ratsastelut ym. treenit on jatkuneet... Välillä kyytiin on kiivennyt Eemil.
Kuvat kertokoot tälläkin kertaa paljon, sillä niitä taas on... Emilia tulisi tallille useamminkin, mitä häntä mukaan ottaisin, mutta elokuussa meno näytti tältä,
ja tältä...
Iloiset-Ystävykset
Tandem-ratsu-Nils-Nipatus
Ohjaksissa "Ravi-Riikka" 25.8.-11
ja seuraavana päivänä ohjaksissa Minna. (Joo jaloissa ei ole suojia, se on vaan mutaa...)
Kyydistä kuvattuna...
Välillä maastoon ratsastamaan...
Maastossa...
Kameran takana vaihteeksi Emilia, Sanna valjastupuuhissa. Valjastus sujuu pikkuhiljaa ihan mukavasti, mutta aikaa se vieläkin ottaa, kun niitä hihnoja saa kieputtaa vaikka kuinka ja paljon...
Ohjaksissa Emilia.
Matkalla maastoon,
ja mereen menivät he, Lökören rannassa ollaan.
Ystävykset Eemil ja Nisse. <3
Ohjaksissa Eemil.
Lokakuun lopussa (Eemil) ja Nisse tapasivat talllilla tälläisen pikku söpöläisen (=Minnan pikku-Entle-neiti "Moona")
Syyskuun alussa suuntasi meidänperheen ihmisosio viikoksi etelänmaille. Lähtötunnelmia, vielä ollaan koleassa Helsingissä.
Kävimme Mallorcan saaren Santa Ponsan pikkukaupungissa. Välimeren rannalla siis oltiin...
Ja rennon mukavaa oli...
aurinko paistoi.
Paluumatkalla nähtiin Alppien seutuvilla tälläinenkin näkymä.
Poissa ollessamme oli Suomessa mitä ilmeisimmmin satanut aikas paljon, ja tuulensuunnan ollessa vielä sopiva, niin radan rantaosuudesta oli muodostunut kohtuukokoinen kahluu allas. Melkoista (ja märkää) kuntolaukkaa oli kiva mennä tuolla radalla. Onneksi Minnalla on puhelimessaan asiallinen kamera, niin saatiin kuvia tuostakin mukavuudesta...
Tarhakamut
Reipasta ravia ratsain (kuskina Emilia.)
ja samaisen kuskin kanssa leppoisaa laukkaa.
Hämärtyvässä illassa Sanna vaihteeks ratsailla. (Oon mä oikeesti useimmiten itse siellä kyydissä, mutta muiden menoa on kiva valokuvatakin, niin siksi kuvissa useimmiten esiintyy joku muu henkilö...)
Ohjaksissa tälläkertaa Janne. Hyvin pysyi nyt ilma kärryn renkaassa, joka edellisellä ajokerralla tyhjeni, samalla lenkillä irtosi Nipsulta kenkä, mutta nyt kaikki taas hyvin.
Lokakuun alun treeniä, eli kuuliaisesti kulkee maailman paras hevonen. Hyvin harvassa on ne kerrat, kun en tallilta hyvillä mielin kotiin lähde. Nissen kans on niiiiiin kiva puuhata. =)
Lokakuun alussa piti ostaa Nisselle uusi takki (vaikka Janne urhoollisesti koittikin vanhaa riepua paikkailla, niin rajansa kaikella...) No, sovitusapua sain aina niin innokkaalta (ainakin hevosjuttuihin) Emilialta, ja tässä lopputulos:
Illat hämärtyy jo ihan turhan aikaisin. Onneks tallin kenttä on asiallisesti valaistu, ja siellä voi hyvillä mielin mennä vaikka ilman satulaakin, vaikkakaan valonmäärä ei oikein kuviin (ainakaan pikkukameralla) riitäkkään...
Lokakuun toisena sunnuntaina lähdettiin aamuvarhain liikkeelle, ja suunnaattiin auto tuohon KoR:n tallille.
ja käytiin pikkumaneesissa irtohyppäilemässä. Hyvin hyppäsi taas Nisse. Kiitos kaikille asiaan osallistuneille! ;)
Vihdoin siihen EPÄ-PELOTTAVUUTEEN,
eli kärryjen kanssa laukkaaminen oli "Makke"-Marian mielestä juuri sitä, siis epä-pelottavaa, eli hyvin kulki,ja kivaa oli! Ohjaksissa siis Makke.
Emilia jatkaa ratsastuksen opetteluaan myös Katajasuolla, vaihteeksi kuva sieltäkin. Emilia harjoittelemassa kevyttä istuntaa Kirsti-ponin kyydissä.
Tämänkin kerran loppuun muutama tuore kuva, eli kuvia eiliseltä päivältä... Usein ollaan nähty, mutta kerrankin oli kamerakin taskussa, ja sain otetuksi seuraavan kuvan (kuva otettu siis ratsailta ratsastuskentältä...) Kyllä; Kettu se on.
Minna otti muutaman kuvan ihan tuosta meidän nykyisestä menosta, eli ravia...
ja laukkaa.
Suunnitelmia on, vaikka ja mitä mutta niistä taas myöhemmnin lisää... ;)
Käytiin Minnan, Eemilin ja Vilkun kanssa mukavalla näyttelyreisulla Helsingissä heinäkuun loppupuolella. Paluumatka sitten hiukan kestikin, kun poikettiin matkalla Horzessa, Hööksissä, ja Ikeassa... Löytyi sieltä jotain Nissellekin...
Elokuussa oli tarkoitus aloittaa pikkuhiljaa jonkunsortin toimintaa Nissen kanssa. Ja aloitettiinhan me, alkuun rauhallista maastokävelyä Minnan ja Tyynen seurassa metsässä.
Ja kevyt-pesulla. Tosi kätevää ja mukavaa kun tallilla tulee lämminvesi ulos. Kuivattelu (siis pesun jälkeis) kävelyltä saatiin tälläinen otos.
Paluumatkalla laitumelle tuli varsat moikkaamaan Nipsua, siinä sitten ihmeteltiin...
Luottoratsu-Nisse sai ekana kyytiinsä Emilian. Ihanvaan pikkukävelylenkki laitumella.
Emilia on kesän aikana mukavasti edistynyt ratsastuksessa, ja Tyyne rauhoittunut ja rentoutunut hurjasti, joten Emilia kyytiin, ja Tyyne liinan päähän.
Halailua.
Käyntiä.
Ravia.
Laukkaa (ilman jalustimia).
ja loppu hyvin kaikki hyvin.
Väliin laitumelta otettu kuva: Ystävykset 
He myös 
5.8 kiipesin itse ratsaille.
Metsään mentiin, ihan kirjaimellisesti. Minnan ja Tyynen seurassa oltiin.
Voi että oli mukavaa !!!
Rentouttava kävelylenkki metsässä tekee kyllä hyvää...
Sitten takaisin peltoon, jossa on vielä oikein hyvä olla...
Ja vieläkun pellonreunassa on mitä maukkain kaislikko... Nisse ja Vilumi siellä herkuttelee.
Kaislahirmu-Nipatus.
Hiukka meille meinasi tulla kiirus, kun päätettiin Riikan kanssa ehtiä ennen sadetta lenkille, ja ehdittiinhän me... Pikavaljastusta (mutta tarkkaa sellaista!)
Tosin lenkki jäi suunniteltuakin lyhyemmäksi, kun se ukkonen tuli sittenkin...
Mutta tässä mennään, ja eteenpäin on yhä suunta...
Eemilkin on löytänyt oman lajinsa, se on äidin kauhuksi Karting. Ja niimpä poika viipottaa melkein peppu asfaltissa yli 80km/h ympäri Kymin kentän rataa...
Kuvia ym. hänestä löytyy täältä, ja linkkilistalta kohdasta Eemil ajaa.
...voi kai tallissakin käydä. Alkuviikosta oli Tyynellä kengityksen aika, ja mun vahtivuoro, joten otin samalla myös Nissen tallissa käymään. Nisse lähtikin laitumelta tosi tomerana, että nyt varmaan tehdään jotain jännää... Tyynellä ei taas ollut mihinkään kiirus.
Tyynellä on oma uudistunut blogi, sen pitäisi löytyä täältä ja linkkilistalle koitan sen myös saada laitettua...
Tulipahan vaihteeksi harjattua heppa. Ja kevyt hoito myös kavioille, eli Heijari vuoli säteet, kun on tarkoitus mennä vielä elokuutakin ilman kenkiä. Sen verran tehokkaasti rantalaitumella ollaan jalat savessa, että turha sinne on kenkiä laittaa katoamaan...
Olihan Nissellä vajaan vuorokauden ötökkähattukin päässään laitumella, mutta sitten se jo katosi rantakaislikkoon, joten pärjää varmasti ilmankin. (Kiitos tallinväelle että hattu löytyi, ja tuotiin talliin asti, niin voidaan ehkä joskus palata asiaan uudelleen...)
Kaviot tuli hoidetuiksi, ja Tyynen jalat muutenkin, niin palattiin laitumelle.
Eli kavereiden luo. Leppoisa lauma, etualallla Vilumi, Timi ja Tyyne, ja taustalla Lankku ja Nisse.
Suunnitteilla olisi uusi blogi, siellä on hiukka enemmän hevosvoimia... Eemil-poikamme on ihan tosissaan tän kesän aikana kiinnostunut autoilusta, ja hällä on jo oma raket 85
Eli ei oikein ota sujuakseen tämä blogin ajantasalla pito. Onneks kamera on taas aikas hyvin kulkenut matkassa mukana, ja nytkin kuvat saa kertoa ison osan tapahtuneesta...
Emilia-tyttösemme on mukavasti edistynyt ratsastuksessaan, ja näin komeasti sujuu jo laukkakin Nissen kanssa.
Hyvä hevonen, parempi mieli !!! 
Nipa kulkee kiltisti myös ilman satulaa, tässä kyydissä Eemil.
Ja tässä Emilia
Nissen naapuri karsinaan syntyi 9.5.2011 varsa. Tässä "Malkkis" ja poika (ikää rohkealla söpöläisellä kuvassa jo lähes kaksi vuorokautta.)
On Nisse myös töitä tehnyt. Radalla on hyvä mennä, ja missä maisemissa...
14. Toukokuuta tuli Nisseä moikkaamaan näin reipas nuori-neiti, Enni, joka ensi töikseen kysyi että missäs se Nice Surprise on? Ja kuten näkyy, ratsukin löytyi, ja hyvin meni. Ehkä Nipsu hiukan ihmeissään oli että kukas, kukas mun kyydissä nyt on, mutta tapansa mukaan kiltisti kulki...
Malttoi Enni sentään veljensäkkin, Onnin, kyytiin laskea, ja lopussa saatiin vielä äiti-Nina (=Eemilin huippuope) samaan kuvaan.
Seuraavana päivänä Nisse sai jatkaa lasten ratsuna toimimista, kun kyytiin kipusi oman Emilian lisäksi hänen hyvä kaverinsa Eevi. Ei Nisse viitsinyt moisesta tempauksestakaan hätkähtää.
Ollaan muutamia kertoja menty kevään aikana puomeja. (Johannan tunneilla, sekä väliin ihan ominemme, tässä näin.)
Peruskenttätyöskentelyä unohtamatta...
20.Toukokuuta meillä oli Minnan kanssa ihan oikea Johannnan estetunti. Jännitettiin sitä jo ennakolta, mutta ei siitä ihan niiiin jännää pitänyt tulla, kuin lopulta tuli...
Saatiin sentään ikuistetuksi meidän ensimmäinen yhteinen onnistunut esteen ylitys, Kiitos Janne!
Tässä Minnan ja Tyynen tyylinäyte, vieläkun kaikki sujui asiallisesti.
Sitten tuli vaaaaltava (hieno) hyppy, johon päättyi se estetunti.
Minna putosi siis kyydistä, sen verran tehokkaasti että hänen piti hiukan huilia ratsastuksesta, muttakun hevonen oli kyllä kunnossa, niin liikuttahan Tyyne piti...
Reilun viikon päästä lastattiin Tyyne ja Nisse koppiin, ja ajettiin KoR;n tallille. Lastaus muuten sujui ennakko-odotusten vastaisesti paremmin Tyynen kuin Nissen osalta. No perille kuitenkin päästiin.
Ja ratsaille asti. (Sini ratsasti Tyynen, mutta ei meidän kuviin kuitenkaan päätynyt.)
Puomeja mentiin, Johannan neuvoin.
Ja hyvin sujuikin.
Loppukävelyksi kyytiin pääsi Emilia, ja taisi neiti hiukan ravaillakkin.
Vielä ennen lomien alkua ehti sittenkin kotitallilla kyytiin naapurin-Johannakin.
Ja Minnakin palasi satulaan, hyvä niin.
Myös Jenna ehti kokeilla Nissellä ratsastusta, ja hyvin sujui heilläkin, tässä laukkaa.
Ja vielä tämän kevään viimeinen kuva, jossa ollaan ratsain Nissen kanssa.
Hyvillä mielin kaikki !!!
Sillä samana päivänä (= 2.6.2011) alkoi Nissellä LOMA !!!
Kengät oli jo otettu Nisseltä pois, ja pelto kutsui...
Vaikka ruokaa, ihanan rehevää tuoretta ruohoa, oli yllinkyllin tarjolla, niin kiva oli myös kirmata pitkin peltoa.
Tässä koko kuuden hevosen poppoo (= Vilumi, Lankku, Nisse, Martta, Timi, ja Tyyne).
Naapurilaitumella on kaksi tämän kevään söpöläis-varsaa äiteineen.
Leppoisat lomalaiset.
Linssilude
Nissen lomaillessa on Emilia jatkanut ratsastuksen opettelua KoR;n tunneilla. Tässä laukkaa Harmo-ponin kanssa.
Ja me tehtiin Minnan kanssa turistiretki Ypäjälle. Eli käytiin katsomassa Finn-Derbyä, josta sain tälläisen otoksen... Hui kauhee noita esteitä.
Kotimaisemissa voidaan hyvin.
Nisse on saanut useammankin uuden kaverin, sillekun tuntuu olevan ihan sama kuka kaveriksi ryhtyy, jos rapsuttelu seura kelpaa. Tässä kaverina "Lankku".
Nisse lomailee ainakin vielä koko heinäkuun,
eli Nisse taustajoukkoineen toivottelee rentouttavaa kesää kaikille !!!
Ps; Muutama uusi kesäkuva löytyy myös sivulta "Kuvia kesältä 2011", tämän sivun vasemmasta reunasta löytyy sinne linkki.
NISSE, NILS, NIPSU tänään tasan 4v.
Käytiin melkein koko perheen voimin (vain Vilkku jäi kotiin) onnittelemassa Sankariamme.
Tässä Nice Surprise tänään kuvattuna.
Myöhemmin, mutta toivottavasti aikapian kuitenkin lisää...
...tää blogin ajantasalla pito.
Taas on tapahtunut vaikka ja mitä. Onneks kamera on aikas usein kulkenut mukana, ja nytkin kuvat saa kertoa paljon...
Ihan ekana kerrottakoon että sain vihdoin ja viimein hankittua oman satulan. Se on käytettynä ostamani Baron-merkkinen englantilainen estesatula, tässä näin. 
Ompa erikoisenmallinen kaveri ihmetteli satulaihminenkin kun kokeiltiin selkään satulaa jos toistakin... Mutta lopulta siis kokeilun kautta tähän päädyttiin.
Seuraavana viikonloppuna lähdettiin vihdoin ja viimein pitkään puheissa pyörineelle irtohypytysreissulle. Nisse valmiina matkaan.
Kohta koppiin. 
Eli Minna ajoi Jaanan autoa ja mukana myös Sanna-Mari ja hänen 2v. "Ansa" (= Con Cioccolata). Perillä oli alkuun (etenkin Nissellä) aikas jännää. Pikkumaneesissa itse hypyt sujuivat hyvin. Ristikon yli. 
Ja pystyn yli. 
Esteet pysyivät kokoajan pieninä, ja reissusta jäi oikein hyvä mieli. Kiitos kaikille apuna olleille. Loppukävelyksi käytiin vielä kiertämässä tämä meidänlenkki, eli kun oltiin tuossa lähitallilla, niin pitihän sitä kotipihassakin käydä. 
Silläaikaa oli Ansakin hypännyt ja päästiin kotimatkalle. 
Luntakun tuntui vaan riittävän, niin jatkettiin talvisia harrastuksia, eli vuorossa pulkkaratsastusta. Ratsailla olin tse, mutta nyt kyytiin pääsivät omat lapseni, ja voi sitä riemunmäärää... 
Emilia uskaltautui myös suksille, hienosti meni sekin.
Toki ihan oikeitakin töitä ollaan tehty, ja välillä satulaan on noussut myös Johanna. Ollaan huhtikuun alussa, ja laukkaa, 
ja ravia. 
Väliin sit ihan perus tarhailukuva. 
Huhtikuussa tehtiin Pohjolan Jaanan kanssa maastakäsittelyharjoituksia kentällä. Jaana toi kentälle parvekematon, joka oli Nissen mielestä lähinnä hauska lelu. 
Ei lainkaan pelottava (kuten oli Tyynen mielestä), joka tyytyi puhisemaan taka-alalla.
Kokeiltiin myös koirien naksuttimen käyttöä, ja Nisse oivalsi tosi nopeasti kuinka tulee toimia jotta kuuluu naks joka tarkoittaa namia, myös silloin kun pitää odottaa, eikä saa alkaa tunkeutua taskuun... Tosin siitä ei (?) poikkeuksellisesti ole kuvia...
14.huhtikuuta Nisse ontui. Oikeasta takajalasta löytyi selitykseksi ainoastaan pieni rupi, mutta kipeä jalka kyllä oli, että ei mitään pientä epäpuhtautta liikkeessä vaan kunnon reagointi. No seuraavana päivänä sain Nisselle sulffakuurin, kun jospa tyyppi siis reagoikin vahvasti mokomaan imppariin. No, itse olin lauantaina lähdössä viikoksi reissuun, joten huilia luvassa. Lähdin siis äitini kanssa kahden jokiristeilylle keski-eurooppaan. Ihan huippureissu!!! Upeita maisemia, mukava laiva henkilökuntineen + herkkuruokineen, ja miellyttävät oppaat, ihan täyden 10 arvoinen reissu. Sieltä niitä kuvia sen sijaan tuli otettua oikein urakalla (hiukan reilut 800 kuvaa kahdeksan päivän matkalta...) Tässä Swiss Diamond, jolla matkasimme Rein, ja Mosel jokea reilut 800 km, tutustuen matkalla useisiin mielnkiintoisiin kohteisiin.
Matkan aikana tuli kotoSuomesta viestiä, että Nisse on taas kunnossa, kipeän jalan kaviosta oli löytynyt paise. Me saatiin kokoviikko nauttia mahtavista keleistä, ja olihan se kevät edennyt mukavasti täälläkin, ja Nisse pääsi taas lempparitouhuunsa... 
Ja eikun ratsaille, ja radalle. Kivaa !! Ja kiitos taas Mariannelle ratsastukseni kuvauksista, tässä ravia,
ja laukkaa.
Tänään piiiitkästä aikaa kokeiltiin ohjas-ajoa. Hyvinhän se Nissen kanssa sujui, lähinnä ajatus olikin saada ihmisille hiukan tuntumaa, kun sitten me kokeiltiin samaa Tyynen kanssa. Asia oli selvästi Tyynelle tuttu, sillä sekin toimi hyvin. Tässä vielä Minnan ja Nissen menoa.
Hiukan on hepat jo tuoreen heinän makuun päässeet, mutta jotain vielä tehdään ennenkuin ihan lomalle jäädään...
Jaa-a, mistäköhän sitä aloittaisi...
No, Joulukuussa Nisse sai ihan suunnitellusti hiukan lomaa, olihan tuo hyvin syksyn aikana hommia tehnyt, ja tilsakumien puutekin hiukan jarrutti vauhtia... Vaan vuodenvaihde toi meidän perheeseen suuren surun, ja Nils sai jatkaa lomailuaan...
Vaan elämä kuitenkin jatkuu.
Emilia on innokas heppa-tyttö, ja mukavasti kulkee myös Nissen kanssa.
Ravia mennään vielä liinassa... Tyttö kun on vasta oppinut kunnolla keventämään, niin ohjaus on vielä hiukan hakusessa.
Sitten vaihdettiin osia, ja Emilia siirtyi kuvaajaksi...
Laukkaa.
Ja ravia, ihan kivoja kuvia osaa meidän 8v.neiti jo ottaa...
Ja missä maisemissa liikutaan, ja huom.radan pohja (aivan mahtavaa!) 
Johanna on ratsastanut Nissellä, ja hyvä niin.
Ja ihan kivastihan Nils jo kulkeekin...
Myös Eemil on välillä kyytiin oikein halunnut, ja toki myös päässytkin...
Hiihtoloman kunniaksi ajateltiin vihdoin ja viimein kokeilla sitä pitkään suunniteltua hiihtoratsastustakin. Ratsailla Marianne, suksilla Sanna ja kameraa käytti Minna. Alkuun näytettiin Nipsulle, mitä ois tarkoitus tehdä.
Varusteiden virittelyä, sehän on tietty hyvä tehdä minisukset jalassa...
Vaan on se hyvä, että viime kesäkuussa tuli ostettua helteiden keskellä ihan oikeat hiihtoratsastusvaljaat. Myyjä tosin hiukka kummasteli heräteostostani, nokun halvalla sain...
Eka kierros valjaidenkera mentiin ihan vaan kävellen, kiitos Minna tuostakin avusta...
Tosi rauhallisesti Nisse tähänkin hommaan suhtautui. Ajokokemus toki asiaa varmaan edesauttaa. Pieni rinki kentällä, ja eikun baanalle...
Rata on kiva, jälleen.
Ja mikäs meidän oli mennessä. Oli yllättävänkin helppoa pysyä pystyssä, jopa minun, ja vieläpä minisuksilla, en edes meinannut kaatua.
Takasin tultiinkin sit jo aika vauhdilla, eli reipasta laukkaa...
Ja hiukan piti vielä kentällä loppurauhoitella tilannetta, mutta sanoisinpa että kivaa oli kaikilla !!
Hiihtolomalla kiipesin kerran myös hurjasti rauhoittuneen, ja muutenkin edukseen muuttuneen Tyynen selkään.
Eli tehtiin ratsujen vaihto, Minna kokeili Nissellä menoa, ja hyvinhän tuo kulki, melkoinen erohan hepoissa on, mutta ihan mukavaa vaihtelua.
Vaihteeks ihanvaan tarhailukuva.
Tälläerää viimeiset kuvat on Jannen ottamia, eli ollaan jo Maaliskuun puolella, ja Johannan tunnilla.
Tarkasti keskittyneinä, ravia.
Minna ja Tyyne on mukana tunneilla myös. Juu, kuvia ois voinut hiukan käsitellä vaaleammiks, mutta sitä ei tälläerää jaksanut tehdä...
Ja vielä laukkaa...
Kivaa on, mutta maltilla edetään...
Leppoisaa kevättä kaikille !!!
Ratsastus on tosi mielenkiintoista, kun opetellaan ihan uusia asioita...
Kauanhan tätä on odotettu, mutta tämä syksy on selvästi osoittanut, että odotus on kannattanut, ja on totisesti ollut odottamisen arvoista. On vaikeaa kuvailla sanoin sitä mitä oon viimeaikoina saanut Nissen kanssa kokea. Ihan tosi upeaa huomata kuinka ratsu oppii. Ollaan oltu jo useammalla tunnilla Johannan opissa, ja liikkuminen on muuttunut huimasti. Ja jo nyt pystyn käymään ihan vaan omineni maastossa yksin ratsain, oli keli mikä vaan, ja valoisaa, tai ei (onneks on otsalamppu kypärässä). Nisse kulkee maastossa asiallisemmin kuin moni aikuinen hevonen. Ja se fiilis, kun viimeks tänään kävin lähimetsässä keventelemässä, on ihan sanoinkuvailemattoman hieno, päivääkään en vaihtaisi pois.
Lumiajalta ei oo vielä montaakaan kuvaa, joten tähän tulee nyt hiukan vanhempaa kuvamateriaalia. Lokakuun lopussa tuli "ravi-Riikka" moikkaamaan pitkästä aikaa Nisseä, ja piiitkästä aikaa siis valjastettiin Nipsu. Vanha tuttu homma toimi mainiosti. Kivaa vaihtelua kaikille !
Ihan Marraskuun alkupuolella suostui Nipsun kyytiin kiipeämään Eemil.
Sitten taidetaan olla vielä Marraskuun alkupuolella kun Johanna ratsasti Nissellä, ja kamerakin oli vaihteeks mukana... Ilta jo hämärtää niin kovin ajoissa, ja valonvähyys haittaa ikävästi valokuvausta, mutta menoa ei ollenkaan, kun kenttä on mitä mainioin, valaistus toimii ja kentän pohjan kunto on huippu.
On mielenkiintoista seurata Johannan ratsastusta, ja varmasti helpottaa molempien (=Nsssen&mun) oppimista tuo Johanna ratsastus.
Viikko sitten Nissen selkään kiipes Nina, joka on Eemil-poikani mukava opettaja. Hyvin kulki Nisse vähemmänkin kokeneen kuskin kanssa.
Ensilumen tultua tuli kiire ottaa Joulukortti kuvia, kun ei ollut varmuutta kuinka kauan saadaan valkoisuudesta nauttia...
Iloisen ratsastaja-tontun-Emilian kuvan myötä toivotamme Rauhallista Joulun odotusta kaikille.
